Jaakko kertoi edellisessä kirjoituksessa menneestä kaudestaan. Seuraavaksi hieman mietteitä omasta kaudesta ja katsaus tulevaan hallikauteen.
Mennyt vuosi oli yksi urheilu-urani vaikeimmista. Mukaan mahtui toki myös muutamia hienoja onnistumisen hetkiä, mutta suurimmalta osin se oli mollivoittoista tamppaamista. Talvi ja kesä menivät jalkavaivoja, sairasteluja ja ylirasitustilaa vastaan taistellessa, mutta ne myös kasvattivat minua urheilijana. Koetut vastoinkäymiset pistivät monesti miettimään, että voisinko tehdä asioita jotenkin eri tavalla ja olisinko voinut jotenkin välttää nämä sudenkuopat. Urheilu-uralleni on mahtunut myös aikaisemmin vastoinkäymisiä, mutta nyt niitä oli poikkeuksellisen paljon saman vuoden aikana. Näistä virheistä oppineena haluaisin nostaa esiin kaksi merkittävää tekijää, joiden uskon ainakin osittain johtaneen viime kauden ongelmiin.
1. Puutteellinen levon määrä
Useammin kuin kerran huomasin palautumisen olevan vajavaista ja harjoittelun tuntuvan puurtavalta talven aikana. Arjen kiireiden keskellä levon merkitys palautumisen kannalta unohtui ja tämä johti loppujen lopuksi ylirasitustilaan. Usein puutteellisella levon määrällä on myös syy-yhteys jalkavaivoihin, joista kerron lisää hieman alempana. Jatkuvaan kiireeseen ja stressiin tottuu, mutta jossain kohtaa keho ei enää pysty sitä sietämään ja urheilullinen tulostaso laskee merkittävästi. Ensimmäisen kerran ylirasituksen rajoilla käytiin jo joulu-tammikuun tienoilla, mutta kesällä sain kokea lopullisen kyykkäyksen Kalevan Kisojen 5000m juoksussa. Syksystä alkaen palautuminen onkin ollut erityisen tarkassa seurannassa ja tarvittavaan yöunen määrään on tullut kiinnitettyä erityistä huomiota. Entistä enemmän olen myös laittanut asioita tärkeysjärjestykseen urheilullinen näkökulma edellä. On täysin itsestä kiinni, että haluaako lauantaisen onnistuneen kovan harjoituksen jälkeen palautua vai lähteä kolmen tunnin ostosreissulle lähiostariin. Oman haasteen arkeen ja palautumiseen tuo työn, opiskelun ja huippu-urheilun yhdistäminen, mutta järkevällä suunnittelulla tämäkin yhtälö on mielestäni aivan mahdollinen. Minulle uusi palautumisen seurantaväline on ollut syksystä lähtien ortostaattinen testi, jonka avulla pyrin seuraamaan harjoittelun ja palautumisen tasapainoa. Testi perustuu sykkeen ja sykevälivaihtelun mittaamiseen ja kun testiä toistetaan tarpeeksi usein, saadaan selville oma normaali syketaso. Kun seuraavia tuloksia sitten vertaa aikaisempiin tuloksiin, on arjessa helppo huomata poikkeamat ja tarvittaessa reagoida niihin esimerkiksi harjoittelua keventämällä. Testi on hyvin yksinkertainen, mutta sen kautta on helppo päästä kiinni liialliseen rasitukseen ja sitä kautta välttää mahdolliset ylilyönnit harjoittelussa.
2. Rasitusvammat ja niiden jälkeinen harjoittelu
Ensimmäisen jalkavaivan jälkeen intoa juoksuharjoittelun pariin oli vähän liiaksi ja juoksukilometrit nousivat hetkessä olemattomista liian suuriksi. Tästä seurasikin hyvin nopeasti uusi jalkavaiva, mutta tämä paholainen iski vuorostaan toiseen jalkaan. Osittain vaivaan johti varmasti liian nopea juoksuharjoitteluun palaaminen, mutta sen myötä myös toispuolinen juoksu. Käytännössä varoin ensimmäisen vamman jälkeen kipeänä ollutta jalkaterää ja juoksin vaistomaisesti painottaen askelta terveelle jalalle. Usein toispuolista juoksua ei huomaa itse, mutta vaistomaisesti tulee kuitenkin varottua jalkaa juostessa. Etenkin jos juoksumäärät kasvavat liian suuriksi liian lyhyessä ajassa. Näin siis kävi oman uskomukseni mukaan itselleni viime kevään korvilla. Tämä niin sanottu vammakierre onkin hyvin tuttu vaiva monelle huippu-urheilijalle ja varmasti myös usealle kuntoilijalle. Vastoinkäymisiä osuu väistämättä jokaisen urheilijan uralle, mutta tärkeää onkin pysähtyä miettimään, että mistä ne mahdollisesti johtuivat, jotta ei toista samoja virheitä ainakaan uudelleen.
Katsaus tulevaan hallikauteen
Hallikausi kolkuttelee jo lähempänä kuin uskoisikaan ja harjoittelua on tässä vaiheessa takana useampi kuukausi. Lokakuun alussa startannut uusi harjoituskausi on sujunut positiivissa merkeissä ja katseet onkin mukava suunnata kohti tulevia hallikisoja. Syksyn harjoittelussa on korostettu erityisesti maltillisuutta ja perusominaisuuksien kehittämistä. Maltillisen vauhtiharjoittelun taustalla muhii ajatus siitä, että kroppa olisi entistä valmiimpi kestämään myöhemmin keväällä kovempaa rasitusta. Leireilen parhaillaan Portugalin Monte Gordossa ja täällä olisikin jo tarkoitus sovittaa piikkareita jalkaan hallikautta silmällä pitäen.
Hallikauteen en tule erityisemmin keskittymään, mutta se toimii oivana tulostason mittarina harjoituskauden keskellä. Kuopion SM-halleissa olen ainakin näillä näkymin viivalla ja sen lisäksi ohjelmaan olisi tarkoitus ujuttaa muutama muu kisa. Todennäköisesti avaan hallikauden tammikuun lopussa Botnia-hallissa 3000 metrillä.
Lyhyehkön hallikauden jälkeen harjoittelu jatkuu normaalisti kohti kevään ja kesän karkeloita, mutta siinä välissä tarkoituksena olisi leireillä vielä toiseen kertaan maalis-huhtikuun tienoilla jossain päin maailmaa. Korkeanpaikan harjoittelu on minulle vielä täysin vierasta, mutta sen kokeileminen voisi tulla ajankohtaiseksi tässä kevään aikana. Toinen varteenotettava vaihtoehto on leireily merenpinnan tasolla. Katsotaan sen osalta, mitä kevät tuo tullessaan.
Nyt jatkan hyvin alkanutta leiriä täällä Portugalissa ja keskityn harjoitusten välissä jo aiemmin mainittuun lepäämiseen. Täällä se onkin helppoa, koska hirveästi muita aktiviteetteja ei ole.
