Palataan ajassa syyskuuhun 2013. Olin kotiutunut armeijasta ja muuttanut opintojen perässä uuteen kaupunkiin, Tampereelle. Pian kävi ilmi, että juniorivuosista tuttu kilpakumppani Martti Siikaluoma asui varsin lähellä, eikä mennyt kauaa kun yhteislenkit alkoivat pyöriä. Parikymppisillä juoksijoilla oli tuolloin harjoitteluintoa vähintäänkin riittämiin ja etenkin vauhdikkaissa treeneissä järki ja tunne eivät aina kohdanneet. Useammin kuin kerran 10 kilometrin vauhtikestävyystreeni muuttui kuin varkain 10 kilometrin kiihtyvävauhtiseksi ”kisaksi”. Tästä huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, kunto nousi molemmilla varsin mukavasti, mistä osoituksena muun muassa helmikuussa 2014 Botnia Gamesissa juoksemani halliennätys 8.17,43.
Vaan ei niin hyvää, ettei huonoakin. Tulostason paranemisesta huolimatta kovalla harjoittelulla oli myös toisenlaisia seurauksia. Keväällä 2014 löysin itseni magneettikuvauksesta, jossa paljastui varvasluun rasitusosteopatia. Siitä toivuttuani ajattelin, että eiköhän vammat osaltani olleet siinä, vaan toisin kävi. Useamman kerran on senkin jälkeen tullut lääkärin pakeille lähdettyä, milloin minkäkin vamman takia. Loukkaantumisista huolimatta harjoittelu Martin kanssa on kuitenkin jatkunut käytännössä koko ajan, mutta juoksun ja vesijuoksun suhde on tilanteen mukaan vaihdellut.
Ehkäpä suurin käännekohta tapahtui loppukesällä 2017, kun jälleen kerran olin päättämässä loukkaantumisen sävyttämää kesää. Taisinpa jo urheilukavereille mainita juoksujen olleen osaltani siinä, mutta Martti ei asiaa niin vain sulattanut. Hän oli ollut tuolloin kolme vuotta Tom Andtbackan valmennuksessa ja suostutteli minut kysymään Tomilta, josko mahtuisin mukaan valmennettavien joukkoon. Ehkäpä hieman yllättäenkin Tom vastasi myöntävästi ja niin pitkä ja hyvä yhteistyö siihen asti ainoan valmentajani, Paavo Vaaralan, kanssa päättyi.
Yhteisen valmentajan myötä yhteistreenit Martin kanssa lisääntyivät entisestään – kestävyysjuoksijan harjoittelu kun on matkasta riippumatta perusperiaatteiltaan varsin samanlaista. Yhteistyö lisääntyi myös harjoitusten ulkopuolella. Viime keväänä kävimme harjoitusleirillä Espanjassa pitkän keskustelun siitä, kuinka pystyisimme nostamaan omaa tasoamme urheilijoina. Tuon keskustelun pohjalta alkoi muodostua ajatus yhteisestä projektista kohti Pariisin EM-kisoja 2020. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Lue Martin kirjoitus aiheesta, tästä.